Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu

Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

Eikö olekin ärsyttävän rehellinen lause?

Usein puhutaan siitä, miten haluaisi jotain: olla kesäkunnossa, rikkaampi, matkustella enemmän, olla voimakkaampi tai notkeampi…
Mutta liian usein nämä toiveet jäävät juuri pelkiksi toiveiksi. Ne jäävät pyörimään ajatuksiin, ilman että niiden eteen tehdään mitään konkreettista. Ehkä kokeillaan kerran tai pari, ja sitten se jää. Miksi näin käy?

Aivomme rakastavat tuttua, vaikka se olisi kaaosta

Yksi syy on yksinkertainen: meidän ajattelumme.
Me halutaan muutosta, mutta samaan aikaan meidän aivot vihaavat sitä.
Kaikki uusi on pelottavaa vaikka vanha olisikin sekavaa, väsynyttä tai tukalaa, se on tuttua. Ja tuttu tuntuu turvallisemmalta kuin muutos.

Liikaa kerralla = varma uupuminen

Toinen yleinen kompastuskohta on tämä: halutaan muuttaa kaikki kerralla.
Jos ei ole liikkunut juuri lainkaan ja päättääkin yhtäkkiä vetää kolme salitreeniä ja viiden tunnin lenkit viikossa, samalla kun kalorit vedetään miinukselle… No, kuulostaako se järkevältä?

Ei kuulosta, eikä kroppa tykkää. Se menee ihan sekaisin ja huutaa apua.
Siksi on tärkeää muistaa: pienikin muutos riittää.
Kaikkea ei tarvitse eikä kannata muuttaa heti. Yksi uusi rutiini voi jo muuttaa suuntaa. Yksi pieni teko voi olla alkusysäys isommalle muutokselle.

Onko se sinun halusi, vai jonkun toisen?

Ja kolmas, ehkä tärkein kysymys:
Haluatko oikeasti muutosta, itsesi vuoksi?
Vai onko kyse enemmän siitä, että pitäisi muuttua, koska ympäristö, some tai yhteiskunta sanoo niin?

Kun tavoite lähtee omasta aidosta halusta, sen tavoittelu on aidompaa. Ei tarvitse jahdata ulkoisia ihanteita, vaan voi rakentaa muutosta omalla tyylillä ja tahdilla.

Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.
Mutta hyvä uutinen on: se muutos voi olla jotain todella pientä. Ja juuri se voi olla sun ensimmäinen askel.

Mikä voisi olla sun tämän päivän pieni muutos?